”Tammikuussa 1605 Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi perustettavaksi Oulun kaupungin mantereelle vastapäätä tulevaa linnoitusta. Linnansaaressa nykyään nähtävät linnan jäännökset – vallit ja kivikellari – ovat peräisin kyseisestä linnasta.
Venäläiset polttivat Oulu linnan puiset rakenteet Suuren pohjan sodan (1700-1721) vetäytymisvaiheessa vuonna 1715. Linna tuhoutui lopullisesti kesällä 1793, jolloin salama sytytti linnan varastokellarin puuosat tuleen.
Oulun kauppaseura kunnostutti räjähdyksessä rikkoutuneen osan linnan kivikellarista ruutivarastokseen vuoden 1830 tienoilla. Tämän perustuksen päälle rakennettiin vuonna 1875 Oulun merikoulun tähtitorni. Merikoulu toimi RAKENNUKSESSA vuoteen 1910 saakka.
Oulun läänin kuvernööri Otto Nyberg hankki 1870-luvun lopulla valtion varoja linnanraunioiden kunnostamista varten. Linnansaaren puistomainen luonne on myös peräisin kyseiseltä ajalta.
Tähtitornin tiloissa on harjoitettu kahvilatoimintaa vuodesta 1912 alkaen. Kivikellarissa on Pohjois-Pohjanmaan museon tuottama pienimuotoinen näyttely linnan historiasta.”
Oulu oli 1900-luvun alussa tervakaupunki. Tähtitornin Kahvilan sivuava Merikoski oli vaativa paikka tervaveneille eli paltamoille, 20 tervatynnyriä vetäville pitkille ja kapeille jokiveneille.
Merikoskessa oli lohipato ja veneiden kulkua varten vain pari syltä leveä aukko. Patoon oli mahdollista törmätä, jos vähänkään poikkesi sivuun oikealta väylältä. Merikoskessa työskenteli 3 – 4 ammattisoutajaa. Kuohuva Merikoski oli viimeinen koitos ennen tervan pitkän tien päätepysäkkiä.
Kun koskesta selvittiin, saavuttiin Ouluun Toppilan satamaan eli ns. Tervahoviin ja
voitiin ryhtyä purkamaan tervatynnyreitä.
Merikoski ja Tähtitornin Kahvila näkyvät vuonna 1910 kuvatulla filmillä.